tiistai 10. tammikuuta 2017

Meillä on kaikkea

Remonttipäivä 58. Laihdutuspäivä 3.


Meillä on reikiä eteisen seinässä. Meillä on kylpyhuoneessa reikien kohdilla juttuja. 


 Meillä on myös punaisia juttuja. Meillä on sininen juttu tummanharmaalla pohjalla.


 Meillä on led ja meillä on valo.


Meillä on johtokeskus.


Meillä ei ole enää Tapparaa. Meillä on Ilves.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Pyykkimummona

Joulun jälkeen tuli Mittamies. Mies mittasi kuivauksesta huolimatta märkää. Yllättävää.

Tekninen isännöitsijän antoi suuressa armollisuudessaan luvan piikata. Niinpä välipäivinä piikattiin hartaudella kuivatetut betonit pois. Piikkarina oli joku random heppu, koska meidän oma Herra Remonttimies oli muissa hommissa. Herra Random Piikkari ei imuroinut eteistä. Sotkuinen mies, joka piti helvetinmoista meteliä. En pidä herra Piikkareista.

Ennen loppiaista kävi Herra Sähkömies. Herra Sähkömies teki ilmeisesti sähkötöitä. Oli pyytänyt imuria lainaan, kun oli sotkenut eteisessä. Sinänsä outoa, koska sähkömiehet eivät koskaan siivoa jälkiään.

Huomenna tulee meidän oma Herra Remonttimies takaisin työmaalle. Mietimme, että pitäisikö sitä joku tervetuliaisbanderolli laittaa. Nymmeinaa alkaa tapahtua.


Remontti täytti tänään kahdeksan viikkoa. Se oli aika, johon henkisesti valmistauduin, jos ja kun kaikki menee kuitenkin pieleen. Nyt mennään siis yli tulvavallien ja hiekkasäkkien. Lupaan ja vannon, että jos remontti joskus valmistuu, en valita pyykinpesusta ainakaan kuukauteen. Kyllä sitä pyykkiä pesee, jos konetta voi käyttää poistumatta ulko-ovesta. Pyykkimummoa jo vähän vituttaa raapottaa pyykkiä ympäriinsä.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Saivat syödäkseen

Joulun ihme tapahtui perjantaina.

Sain levitettyä pesuaineen tuoksun koko huusholliin. Otin Ajax-asennon ja totesin puhtaustason riittäväksi. Sain valmistettua hieman kunnianhimoisen joulumenun. Veli oli luvannut tehdä greippigraavattuja silakoita. Soitteli kuuden aikaan illalla 200 kilometrin päästä ja kertoi etsivänsä silakoita. Lievästi hermostuin Veljen huolettomasta asenteesta joulumenun aikataulutusta kohtaan. Ongelmahan tosin on vain minun päässäni. Veljellä ei ollut mitään ongelmaa kuoria silakan nahkoja kymmeneltä illalla.

Mutta aatto tuli ja ihmiset saivat syödäkseen.

Aattoaamuna kävimme porukalla avantosaunassa. Veljen vaimokin kävi kahdesti kastautumassa. Veljen vaimon etelä-amerikkalaisuus tekee asiasta ylöskirjaamisen arvoisen. En tiedä, kumpi oli suurempi shokki: järviveden kylmyys vai välitön suhtautuminen alastomuuteen. Yritin olla näkemättä kälyn järkytyksestä pyöristyneitä silmiä, kun pesutiloissa ventovieraat mummot heittävät tissit olalle ja suihkuttelevat nautinnollisesti. Hän piti uimapuvun päällä ja suihkutteli nurkkaan kääntyneenä pikavauhtia.

Onhan se tietysti hämmentävää. Vaatteet päällä ei halailla, mutta yleisessä saunassa ollaan tuttuja kaikkien kanssa.

torstai 22. joulukuuta 2016

Aatonaatonaatto

Piti töiden jälkeen siivota villinä, mutta tuli rip moti,  ei kino ja naamajumi. Akuutti joulustressireaktio. Ärsytti, että Prismassa ei ollut jonoja, joita olisi voinut syyttää. Töistäkin pääsi ajoissa, eikä voinut kirota edes esimiestä. On tämäkin. Itseäkö tässä pitäisi osoittaa? 

Mutta. Vedin pari dabiä ja leikin hetken Flashdancea. Otin Hoegardenin. Graavasin lohen jotain tehdäkseni. Onhan päivä vielä huomennakin. Silakat muhinoivat liemissään ja palapaisti on paistunut. Aloitan aamun saaristolaisleivällä ja aurakinuskikakulla. Siivoan. Pitää tuoksua pesuaineet. Positiivista on, että ei tarvitse siivota kylpyhuonetta ja saunaa. Koristelin kuusen Granon joulukortilla. Harkitsen vakavasti yhteistyöviinin avaamista.

Huomenna tulee porari tekemään uudet mittausreiät. Toivon ihan tosissani, että heppu vie mölymööpelit mennessään. Kaipaan niin kovasti rauhaa.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulun ihme

Ei jaksaisi. Haluaisin mennä pimeään, peiton alle. Nousta valoon parin viikon päästä.

Miten hitossa tuo joulukin taas pääsi yllättämään? Ei ole joulu-olo. En ole liimannut henkilökorttiin tonttuhattua. En osaa ryhtyä siivoushommiin. Koti on likainen ja meluisa. Minä olen likainen ja meluisa. Töissä excelöidään maailmaa valmiiksi. Täydellä höyryllä, vaikka se ei onnistunut vuosi sittenkään. Eikä sitten. Eikä sitten. Hulluutta. 

Verhot on rumat. Ei ole mattoja. Koira haisee. Tukka on hamppu. En ole asentanut jouluvaloja. Piparkakkutaloista puuttuu jääpuikot. Amaryllikset kukkivat ennen aikojaan. Tonttuhommat on aivan vaiheessa. Sohvan kangas on nyppyyntynyt. Olen lihonut.

Siinä se. Olen lihonut. Voi helvetin helvetti. Ällöttävää.

Mutta olen tehnyt imelletyn yökkölaatikon, lanttulaatikon ja hyydytetyn kylmäsavulohikakun pakkaseen valmiiksi. Sika on hankittu. Näön vuoksi kääntelin ja taputtelin muitakin, vaikka paras sika oli ensimmäinen, johon koskin. Mies haluaisi leikkiä Rockyä sialla. Huomenna lapsi esittää varista joulujuhlassa.

Odotan joulun ihmettä. 

lauantai 17. joulukuuta 2016

Päivä satakuuskytkahdeksanmiljoonaa

Meillä kuivataan.

Tekninen isännöitsijä vaati, että märkä betonilaatta kuivataan. Tekninen isännöitsijä ei suostunut siihen, että märkä betonilaatta poistetaan ja tilalle rakennetaan uusi laatta asianmukaisilla kapillaarikatkoilla. Tekninen isännöitsijä vannoi kuivatusajan olevan viikon tai pari. Tekninen isännöitsijä oli tietoinen, että sellainen kuivatusaika ei tule riittämään, koska kuivausurakoitsija oli niin hänelle ilmoittanut. Tekninen isännöitsijä ei kertonut sitä asukkaalle. Tekninen isännöitsijä ei korvaa lotkauttanut urakoitsijan mielipiteelle aikaavievästä ja toimimattomasta korjaustavasta. Tekninen isännöitsijä ei vastaa puhelimeen. Tekninen isännöitsijä ei ole kiinnostunut siitä, että asukas tulee kaistapäiseksi tässä metelissä. Tekninen isännöitsijä puhuu toista ja tekee toista.

Ja me maksamme teknisen isännöitsijän palkan.

Vituttaa. Niin että vapisen.

Seuraavat mittaukset on 28.12.2016.

Oikeasti.

Ja mitä ilmeisimmin silloin todetaan, että laatta ei ole kuiva.

Jotenkin sitä kuvitteli, että myös tekninen isännöitsijä ymmärtäisi, että jos kustannukset ovat likimain samat, niin lyhyt remonttiaika olisi kaikkien etu. Ja että rakenteen korjaaminen asianmukaiseksi on myös asunto-osakeyhtiön etu. Ja että asukas on varautunut kestämään remontin, mutta asukasta alkaa todenteolla vituttamaan, jos sille puhutaan paskaa.

Eipä mulla muuta. 


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Päivä 14


Kaksi viikkoa takana. Vähän on lohduton näkymä. Huomenna sinitarratut tapit kertovat remontin tulevat työvaiheet ja valottavat tulevaa aikataulua.Viisaita tappeja.

Odottelu tympäisee.

torstai 24. marraskuuta 2016

Joku päivä

Putkimies teki hienoja putkia. Hivelee silmää ja mieltä. Putket siis. Miestä en ole tavannut.

Herradelegaatio mittaili pintakosteuksia. Lutimärkää. Kummallista, koska silmään lattia näyttää hyvinkin kuivalta. Jotenkin sitä kuvittelee, että märkä on märkä. Huomenna tehdään reikiä poramittauksia varten ja maanantaina mittaillaan. Mittauksien perusteella joko kuivataan joku kuusimiljoonaa viikkoa tai piikataan koko paska pois. Aivan hel-ve-tin mielenkiintoista. Kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä. Juoksen avantoon.

Savolainen Remonttiherra on ihku. Herra imuroi työmaansa, mutta myös remonttialueen ulkopuolisen eteistilan työpäivänsä jälkeen. Voi sydän!

Virkkasin tuubihuivin Kädentaidoista ostetuista sikahalvoista langoista. Se näyttää kaulassa patalapulta.

Pääsin opiskelemaan ylempää tulevaisuutta ammattikorkeaan. Minusta tulee tradenomi pilkku yyaaämkoo. Yli-ihminen, ylempi ihminen, ylevämpi ihminen. Vähintään. Ehkä myös kaunis, laiha ja menestyvä. Hakemuksia oli yli 300 ja aloituspaikkoja 25, joten kyseessä on pienimuotoinen ihme.  Luulen, että opintotoimistossa on käynyt laskuvirhe minun edukseni. Helvettiläinen sentään. Olo on epäuskoisen kupliva. Haaveista on ehkä mahdolista tulla totta. Hittovie. Kiroilututtaa. Hyvällä tavalla. Kin. Asiasta tosin pitää vielä neuvotella esimiehen kanssa. Saatoin jättää pääsykokeissa käymisen kertomatta (yllättävä lomapäivä keskellä viikkoa). Parempihan se on keskustella varmoista asioista, eikä hypoteettisella tasolla. Näin minä sen näin. Todellisuudessa en olisi kehdannut sanoa, etten päässytkään. 


maanantai 21. marraskuuta 2016

Lehtien kahinaa korvissani

Päivät 4-7 kuluivat ilman suurempia tapahtumia. 

Työ ei etene ilman putkimiestä. Putkimiestä ei voi ottaa ilman taloyhtiön vesikatkoa. Vesikatkoa ei voi tehdä ilman kahden päivän ilmoitusaikaa. Ihmiset eivät pärjää keskellä päivää kahta tuntia ilman vettä ilman kahden päivän valmistautumista. Siihen niitä ilmaisia ämpäreitä ilmeisesti tarvitaan.

Rauha on palannut sohvalle, koska alipaineistaja hiljennetään töiden tauottua. Äänitaso sohvannurkassa on nyt 27 desibeliä, jos en näpytä kirjaimia. Tason nimi on rustling leaves. Ah alipaineistaja, olet kuin lehtien kahinaa korvissani.  

Tänään Remonttiherra räjäytti keittiön, koska vesiputkien pääjutska on keittiössä. Kaappien alla luonnollisesti. Siellä on reikä lattiassa. Lapsi tuumasi, että eikös tässä samalla olisi hyvä tehdä se keittiöremontti.

Väsyttää ajatella. Kai sitä voi päivän olla likainenkin. Onneksi Excel ei niin kovasti roiski rapaa päivän aikana, vaikka toisinaan siitä jääkin paska maku.

Täti Pinkki pesi pari koneellista pyykkiä.


Putki, reikä ja erikoinen asennus.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Päivä 3

Täällä minä nyt istun. Kaksin alipaineistajan kanssa, joka pöhisee 37-41 desibelin voimakkuudella sohvan kohdalla. "Quiet library" mittarin mukaan. Pesin eilen hiukset vessan käsienpesualtaassa. Lapsi täytyisi käydä pesettämässä jossain. Harjapesussa, alustan jynssäyksellä ja kuumavahalla.

Jos olisimme läntisellä rannikkoseudulla, koko kylpyhuone olisi mitä ilmeisimmin purettu. Mutta koska olemme syvällä sisämaassa, odottelemme huomista delegaatiota tutkailemaan vakavia kosteusvaurioita ja rakenteellisia virheitä. Tietenkin. Kuinkas muuten. Pari muuttujaa. Remonttiherra teloi pienimuotoisesti itsensä katonpurkutyössä. 

Keittiön alakaapit on tyhjennetty, koska putkituksia pitää tutkailla keittiönkin puolelta. On kuulemma kummallinen asennus suoraan 70-luvulta. Jaa jaa. Selvähän se. Kattilavarasto on kirjahyllyssä.

Puhelinmyyjä soitti, että Kodin kuvalehti olisi tarjouksessa. Vastasin, etten ole kiinnostunut. Jatkoin, etten ole kiinnostunut juuri nyt mistään. Tarkoitin sitä, mutta en puhunut lehdistä.

Asioita tapahtuu, ja minä olen lamaantunut.

Mutta eipä se kosteusvaurio niin ahdista. Olen kovin paljon järkyttyneempi alakaton koolauksen löydöksestä. Siellä se oli. Vaurio. Virhe. Sisäilmaongelma. Terveyshaitta. Rutto. Lepra.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...