Minä muistan, kuinka ylpeä olin, kun yllätin osaamisellani ja tarpeellisuudellani. Osasin 10-vuotiaana käyttää korkeapaineruiskua ja ajaa BobCatilla. Silloin sain rakkautta. Mutta 10- ei riitä. Mitä et osannutkaan? Opin, etten olekaan tarpeeksi. Tarpeeksi viisas, tarpeeksi kaunis, tarpeeksi reipas, tarpeeksi oikein mitään. En ole vieläkään tarpeeksi. Mutta tarpeeksi kenelle?
Minä muistan, kuinka sain aina Sittistä ja Oltermannia. Minä muistan, kuinka sain käydä yksin ostamassa purkkijäätelön. Sain pitää tukkaa auki. Silloin oli kesä. Silloin olin. Tarpeeksi.
Unelmoin, että omasta pienestä pojastani on aina tarpeeksi. Mutta miten sen teen? Riittääkö, että pysähdyn? Onko se tarpeeksi? Miten ihmisestä kasvaa ehjä?
Olen hukannut kameran laturin.
Olet aina ollut tarpeeksi muille. Kyvyttömyydestä tai osaamattomuudesta sanoa se toiselle maksetaan usein liian paljon, sinulle jäätiin velkaa jota ei pystytä enää maksamaan.
VastaaPoistaToiselle olin tarpeeksi, toiselle en vieläkään. Tiedän tunteen. Voisin sanoa, että iän myötä se helpottaa. Ainakin useimmiten osaa olla armollinen itselleen, koita sitä. Pojasta älä huoli, sukupolvien taakka on jo aikaa sitten katkaistu, se katkesi lokakuussa kohta viisi vuotta sitten.
Kuten huomaat, sain mokkulan tänään. Halaus, rutistus ja iso halaus.