sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Huh


10 naista yhdessä teemalla Pikkujen tyttöjoulut. Olin   t o s i   reipas ja join koko pullon Deinhardia ja heilutin mekkoni helmoja kaupungin yössä. Huh. Huh huh. Jäi sitten tänään ne adventtikynttilät polttamatta.

Kuva on muuten otettu ennen kuin avotakka pölläytti kaikki savut sisälle.

perjantai 26. marraskuuta 2010

MiETi! -joulukalenteri avautuu 5 yön kuluttua!



Täten innosta piukeena ilmoitan, että Villa Tölli, Talo maalla ja Tinuhen blogi yhteistyössä täräyttävät 5 yön kuluttua MiETi!-joulukalenterin auki. 

Ei siinä oikeastaan ole mitään MiETimistä ja tämä neroutta hipova nimikin tulee yksinkertaisesti tekijöiden etunimien etukirjaimista. Luvassa askartelua ja muuta näpertelyä. Stay tuned!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Lapselliset hoi!


Jos nämä herrat eivät vielä löydy hyllystänne, suosittelen lämpimästi levyostoksille menoa, kokoelmalevy on juuri julkaistu (ABC - kolmen pennun kokoelma). Kuva lauantain keikalta. :)

Kyseessä siis lastenmusiikkiyhtye Tohtori Orff ja Herra Dalcroze ja maistiaisiksi Kaakaoo.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Hannu ja Kerttu ja pari muuta


Rapatessa roiskuu mutta onneksi on tomusokeri.
Sähkövalot tulevat sisälle, jos noita saadaan uunista.

Kaava on Otavan Suuresta Keittokirjasta, joka on muuten isäni vuonna 1974 (?) Gustavsbergin kirjastosta lainaama. 

perjantai 19. marraskuuta 2010

Ostoksia sävy sävyyn


Hohhoijaa. Messut on pyörähdetty.

Jotenkin mummot Novitan osastolla olivat agressiivisempia kuin aiemmin. Sinellin myyjillä oli joko menkat tai he olivat syntymävihaisia. Keskenäänkin tappelivat hintalapuista. Järjestysmiehet olivat ottaneet ekstra-annoksen vittuunnusta. Harvassa olivat ne myyjät, jotka oikeasti näyttivät tykkäävän asiakkaista. Monella osastolla huomasin pyyteleväni anteeksi, jos häiritsin heitä rahoillani. Tai no. Eihän minulla käteistä ollut, koska messukeskuksesta ei saanut nostettua rahaa uudenmallisella pankkikortilla. Sula hopsula heisula hopsansaa.

Yksi poikkeustapaus oli Valkoista pellavaa; heidän juttunsa olivat muuten livenä ihan just niin hienoja kuin kuvissa. Pisteet myös Belovedin porukalle (esittelyä ja asiakaspalvelua, vau!) ja Virginie Loÿlle (ihanan innostunut, loistavia tarvikepakkauksia mosaiikkineitsyille).

En ostanut mitään valmista. Ääk. Tosi kummallista. Muutama leimasin, leimasinväriä, kirja, paperinarua, nauhoja, heijastinnauhaa. Mukavasti kaikki sävy sävyyn.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

JEE!


Sain oikein vaparin! Japa japa! Uusi messuliivikin on jo valmiina!
 
Messuillahan täytyy ehdottomasti pukeutua toppaliiviin, joka on sopivan lämmin muttei kuuma. Reppu on toinen must, kädet on jäätävä vapaiksi hipelöintiä varten. Ehdoton varuste on myös migreenilääke, koska messuhallien valot tekevät takuuvarman migreenin...

Perjantaina siis!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Tiistaita


Kaappeista voi kaivella kaikenlaista. Yhtään ei voi muistaa, mitä eteen tulee. Nolointa ehkä on se, että löysin juuri Kädentaidot-messujen viimevuotiset ostokset. Ja edellisvuotiset huovutetut rannettimet. Tai siis rannettimien riekaleet. Ei mennyt sekään niin kuin Strömsössa. "Hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset", sanoi rinsessa kun vaatehuoneessa nauraa käkätti.

Koneväriä tekisi kovasti mieli kokeilla, en ole vielä koskaan uskaltautunut. Mutta hyvähän siitä on tultava, kun purkissa on oikein timantin kuva. Paketissa lukee, että ei käy tekokuiduille. Mitähän sitten tapahtuu, jos kuitenkin tuikkaa tekokuitua koneeseen?

Muikkunen on hamaillut oikein urakalla. Enkelit on kuulemma tarhan täteille ja Kittyt tyttökavereille. Toisen saaja on varma tapaus, mutta toista vielä miettii. "Jos mää annan tän Annalle, ni se varamaa tahtoo pussailla mua vaa enemmä." Hmm.


Huomenna yhteistoimintamenettelyn mukainen tiedotustilaisuus. Vähän oikeasti jännittää.

maanantai 15. marraskuuta 2010

No jopas!

Mies on päättänyt siirtää tämän perheen vähemmän lisäaineita sisältävään aikakauteen. Tottakai meillä siis leivotaan leipä itse. Ainakin tänään. Hämmentävää. Todella.

Alku


Maanantai. Kotipäivä. Muikkunen flunssassa.

Vaikeinta syömistottumuksissani on se, että en ole tottunut syömään aamiaista kotona. Aamukahvi on saatava, mutta en voi kuvitellakaan laittavani mitään kiinteää suuhuni. Yhdeksän aikaan töissä on jo jumalaton nälkä. Täytyisi keksiä järkevä tapa syödä töissä, muuten kyllä pystyn joinkuinkin kontrolloimaan itseäni. Lounaaksi kaipaan aina jotain lämmintä, pelkkä salaatti tuntuu liian vähältä, vaikka se täyttääkin. Kuppikuumakin riittäisi, mutta ne mokomat on niin täynnä lisäaineita, että hirvittää. Toisaalta kunnon lämpimän aterian haluaisin syödä vasta kotona. Onpa tämä nyt olevinaan vaikeaa. Ehkä sitä on nyt otettava itseään niskasta kiinni ja tehdä töihin joku kasvissosekeitto evääksi. Joka päivä. Yäh.

No, tänään ainakin on mennyt ihan hyvin. Olen laihduttanut 1,5 tuntia. Hyvä minä!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Meidän osuus



Muikkunen sairastaa, nauttii MTV3 Maxin isänpäivälahjasta isänsä kainalossa. Muikkusella on ihana isä, hän on läsnä. Se on paljon. Se on kaikki, mitä toivoa voi. Sen kunniaksi bruschettaa, muusia ja käristystä ja mutakakkua karviaiskastikkeella. (Ei ihan laihdutusruokaa.)

Päiväkodissa poika oli leiponut isälle keksejä. "Äiti, me kyllä voitais ottaa jo meidän osuus", sanoi Muikkunen jo torstaina. 

En saanut käytyä oman isäni haudalla.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Käpylöi


Käpyjä ja steariinia Strömsön tapaan. Steariini sulatetaan vesihauteessa ja käpysiä dipataan. Pitäisi toimia oivina sytykkeinä. Harmi, ettei pääse kotona kokeileen. Ajattelin naapuria lahjoa joulun aikaan. Hauskannäköisiä ainakin ovat.

PS. Laihdutuskuuri ei ihan vielä tänään alkanut.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Vähemmän minua

Musta on tullu ihan liikaa. Rinsessa turpoo. En oikein halua myöntää itsellenikään, kuinka homma on lähtenyt ihan hanskasta, mopo keulii. Toivon, että kirjoittaminen auttaisi.

Täten julistan laihdutuskuurin alkaneeksi. En edes viitsi kirjoittaa uudesta elämästä. Uusi elämä on alkanut niin monena maanantaina, että siinä olisi hindukin ihmeissään. Uskon uudenlaisen elämäntavan tulevan sitten ajallaan tottumisen myötä.

Minun mielestä pyöreydessä ei ole mitään rumaa (päinvastoin oikeastaan), mutta nyt en voi kovin hyvin. Häpeän muotoani. Vaatteeni eivät enää istu. Tai no... piru vie, ne eivät mahdu. Tietyllä tapaa haluan myös koetella itseäni, muutenhan elämä olisi aivan liian helppoa.

Vahvan uskon alkuteesit pienempään minään
1. Annan 10 minuuttia aikaa mielihalun laantumiselle.
2. Pyrin välttämään kello 18 jälkeen syömistä.
3. Enemmän vettä, vähemmän mussuja.
4. Jos lankean, lupaan olla lankeamatta kokonaan.
5. Syön hitaammin, pienemmältä lautaselta.



Näillä nyt lähdetään. Joudun ehkä ostamaan vaa'an, että saan jotain konkreettista.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Lumiukon aivot



Otteita liiton tiedotustilaisuudesta ja elävästä elämästä.

- Äiti, voidaanko mennä laskemaan mäkeä rattikelkalla?
- Juuri nyt emme voi antaa vastausta. Olisihan se tosin strategian mukaista.
- Äiti, miten lumiukolle tehdään aivot?
- Se onkin vaikea kysymys, olemme työryhmissä pohtineet asiaa syyskuusta lähtien.
- Äiti, voinko ottaa toisen karjalanpiirakan?
- Määrärahat ovat niin pienet, että olemme päättäneet jakaa tämän erän vain organisaation parhaiten palkatuille.
- Äiti, ehdinkö vielä leikkiä?
- Ei mitään kiirettä. Määräaikainen sopimushan on voimassa vielä 51 päivää.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Kolme naista

Kolme naista tekemässä samaa asiaa kukin omaan tekemiseensä keskittyneenä. Yksi oli ehdottomasti kunnanviraston talousosastolta. Violetti jakku ja kirkkaanpunainen silkkihuivi, näytti jättiläiseltä matalan pöydän äärellä. Yllättäen kirjoitti koukeroista kaunokirjoitusta. Yksi pukeutunut pelkkään mustaan, näytti huomattavasti vanhemmalta silmälasit päässä kuin ilman. Pyöreät kasvot, valtavan paksu tukka. Yksi tuntui pelkäävän varjoaankin. Ohuet, tiukat huulet, rasvaton nainen. Hän nosti silmälasejaan avoimin kämmenin molemmista sangoista tuupaten ja niiskautti samalla pienesti. Teki tiukkoja numeroita, siististi ruuduissa pysyviä. Olisin pelästynyt, jos hän olisi hymyillyt. Kuvittelin hänet ottamaan auringonhattu-uutetta siistiin keittiöön.

Se, mitä nuo naiset tekisivät huoneen ulkopuolella, jää minulle mysteeriksi. Olisin halunnut tarkkailla heitä pidempään. Tutustua ainakin rasvattoman naisen tarinaan.

Löysin kuitenkin kahdesti Afrikan tähden ja sain pötköpipan valmiiksi myrskyä vastaan. Tuuli humisee jo vaativasti.

Kermakakkukello ja muita kauden tuotteita

Näin jossain naurettavan kalliissa nettikaupassa kermakakkukelloja. En tiedä miksi, mutta halusin itsellenikin. Rosetti Bauhausista, maalia pinnassa ja koneisto kellonraadosta kirppikseltä. Jee??

 
Pääruoaksi kana-sinihomejuusto-persikka-rucola-pannupizzaa. Kevyttä kaamosruokaa.

Oh la la! Virkkasin maton!


Olen niin ylpeä itsestäni, että melkein itku tulee. Saattaa johtua pirullisen kipeistä peukalosta, etusormesta ja keskisormestakin. Valmis ja päätelty. Halkaisija 130 senttiä.

Matolla nakupelle muikkunen ja muikkusen isälle ostamani Mats-Eric Nilssonin kirja Petos lautasella (piti olla kiitos-että-olet-lapseni-isä-lahja sunnuntaille, mutten malttanut olla antamatta jo nyt). On muuten sellainen kirja, että lukemisen jälkeen ei tarvitse enää koskaan ikinä syödä mitään. Tiesittekö, että usein vaniljaksi luulemamme maku on lahoa kuusta? Tai että ihmisten makuaisti on niin tottunut jäljiteltyihin makuihin, että enää ei valmistajien "kannata" jäljitellä oikeaa makua vaan parhaiten ennen jäljitellyttä. Minä en tiennyt, herkutellut vaniljajugurtilla ja muroilla autuaan onnellisena.

PS. Heintzin ketsuppi ja Tapolan mustamakkara saivat synninpäästön. 

~ Lisäys ohjeasiasta ~
Ähersin ja tuhersin pitkään Minnalta saamani ohjeen kanssa. Osoittautui salatieteeksi minulle. Keskiosa on kuitenkin siitä ohjeesta, koska en raaskinut kadottaa omaa tyhmyyttäni.
Loppumatto on Kangasaitan ohjeella. Pirun hyvä ohje, tajusin joka kohdan (!) ja toimii mattoon muutenkin kuin junan vessa. Kude tosin on mitä on (kalsarin reunaa) ja koukku oli 10.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Talvi yllätti autoilijat


On se jännä. Joka talvi se yllättää. Että liukasta? On se jännä.

Kyllä oli taas kanssa-autoilijoilla hermo kireällä, näin lasin läpi huulten muodostamia vittuja ja voiperkeleitä. Minuun iski sairaalloinen rauhallisuus ja hyväntuulisuus. Napsin kuvia lasin läpi Iidesjärvestä. Aika kaunista. Ja mukava maanantaikin. :)

perjantai 5. marraskuuta 2010

Näillä mennään


Työviikko takana, koti siivottu (hyvä minä!). Vielä pari kuppia kahvia ja astianpesukone ja muikkunen hiljenevät. Mies myöhäisessä iltavuorossa. Piilomaja esikatseli leffan ja antoi riittävän kehun. Huomenna parisuhdeterapiaa yhteisen työpäivän muodossa, muikkunen isotäteilee. 
Ei paha, ei paha ollenkaan.
Kävin hakemassa lisää rikoota mattovirkkailua varten.

Edit: Aivan helvetin hyvä leffa. Huh.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Pelastakaa susirumat tuolit ry

Jos joskus perustan oman kerhon, se tulee olemaan Pelastakaa susirumat tuolit ry (PeSuRuTu ry).

PeSuRuTu ry toimisi tuolien, erityisesti rumien, paremman kohtelun ja elämän puolesta. Päätehtävinä olisi auttaa hätään joutuneita tuoleja ja tarjota mahdollisuuksiensa mukaan hylätyille tuoleille väliaikaisia tahi pysyväisluonteisia suojapaikkoja.

Kiinnostuitko mielekkäästä vapaaehtoistyöstä?


Susiruma, löytöpaikka Fida Tampere, huostaanottomaksu 35 euroa (huomaa pelastetun yksilön livehymiö).

Huijaus


Aikamoista touhua. Mutta miltä se nyt näyttää? Minusta ihan jees. Kuvan ottaminen sysipimeässä illassa tosin on aika haasteellista!

Kyseessä on siis wax paperista tehtyjä leikkicapizeja. Oikean paperin metsästys onkin ollut mielenkiintoista. Suomessa moista paperia ei myydä, ainakin vahvasti luulen niin. Nyt minulla on kaikenmoisia leivinpapereita ja eväspusseja aika moneksi vuodeksi.

Tämä paperi on tilattu UK:sta, paperit ovat 25 senttisiä neliöitä, paketissa 100 kappaletta. Paketillinen maksoi 4,95 GBP + postikulut 2 GBP. 

Toivon, että tästä joskus vielä tulee jotain kokonaista. Enää ei puutu kuin aikaa ja valaisimen luuranko. :D

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...