Maanantai. Kotipäivä. Muikkunen flunssassa.
Vaikeinta syömistottumuksissani on se, että en ole tottunut syömään aamiaista kotona. Aamukahvi on saatava, mutta en voi kuvitellakaan laittavani mitään kiinteää suuhuni. Yhdeksän aikaan töissä on jo jumalaton nälkä. Täytyisi keksiä järkevä tapa syödä töissä, muuten kyllä pystyn joinkuinkin kontrolloimaan itseäni. Lounaaksi kaipaan aina jotain lämmintä, pelkkä salaatti tuntuu liian vähältä, vaikka se täyttääkin. Kuppikuumakin riittäisi, mutta ne mokomat on niin täynnä lisäaineita, että hirvittää. Toisaalta kunnon lämpimän aterian haluaisin syödä vasta kotona. Onpa tämä nyt olevinaan vaikeaa. Ehkä sitä on nyt otettava itseään niskasta kiinni ja tehdä töihin joku kasvissosekeitto evääksi. Joka päivä. Yäh.
No, tänään ainakin on mennyt ihan hyvin. Olen laihduttanut 1,5 tuntia. Hyvä minä!
Meillä kanssa Poika yskii pahaenteisesti, toistaseks kuitenkin ihan koulunkäyntikunnossa.
VastaaPoistaKarppaus on kyllä siitä hyvä, että kun syö aamupalan kotona, niin sitten voi seuraavan kerran syödä kotona vasta illalla...;D ;D Mutta sehän nyt ei sulle passaa, kun et kerta sitä aamupalaa....aika moni muuten ei pysty syömään aamulla. Mulla ei oo kyllä koskaan ollu sitä ongelmaa...aina on maittanu oli aika mikä tahansa...:P