sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Tanssii ruohonleikkurin kanssa


Toistan itseäni. En ole ohjautuva ryhmäliikkuja. Pallopelit ymmärrän, mutta jumppa aiheuttaa samanlaisia väristyksiä kuin kaalilaatikko. Oman kunnon ja ulkoisen olemuksen kohottaminen ei ole päässäni tarpeeksi hyödyllistä. Sen sijaan halotut puut, leikattu nurmi, kannettu saunavesi ja kuurattu tupa lasketaan hyödyksi, viime päivinä erittäin hikisiksi hyödyiksi. Kuinka paljon ihminen VOI hiota? On jännittävä tunne, kun jokaikisestä ihohuokosesta tursuaa suolalientä, näkökenttä samenee ja norot kutittavat selkää ja polvitaipeita. Samalla kun huiskin kuutta miljoonaa paarmaa ympäriltäni, hykertelen mielessäni kuinka laihdun suorastaan silmissä.

Syytäkin. Postipaketissa odottaa palkinto, jota saan käyttää vasta kun olen 65 (kiloa, toim. huom.). Tammikuussa alkaneen laihdutusohjelman mukaan 7 päivän kuluttua olen. En ole koskaan ennen laihduttanut näin pitkään ja lannistumatta matkan epäonnistumisista. Riemuvoitto olisi, jos paino edes alkaisi tuolla maagisella lukemalla.  
~

HUOM! Kannattaa avata ruohonleikkurin bensahana ennen kuin kiskoo kätensä rakoille vetonarun kanssa. Leikkuriin ei myöskään pidä laittaa 2-tahtibensiiniä, vaikka pullo olisikin sopivasti käsillä.

7 kommenttia:

  1. Paljon!! siis hiota!
    Sattuneista syistä on tullut kokeiltua!

    Oot jo niin hyvin harjotellut, että voisit tulla ajeleen mun nurtsin. Ja heinikon. Ne on siellä mun plantaasilla möyrityn mullan vieressä....ja olis ihan työnnettävä. Tai sähkönen....☺

    VastaaPoista
  2. Samat näyttää olevan painotavoitteet... Mulla vielä 3,5 kg pudotettavana. Mutta pääasia, että tänään näytti jo siltä, että toivoa on. Nimittäin vaaka näytti viime syksyn lukemia...

    VastaaPoista
  3. Kuvasta näin että joku kaunis koru siellä odottaa käyttöön pääsyä;-)

    Se on kyllä outo tunne se kun pohkeet hikoaa....
    Tai korvat.

    VastaaPoista
  4. Pepi: Mies on koko ajan töissä ja me ollaan eristyksissä autottomina Muikkusen kanssa. :D

    Työnnettävä on hieno vehje ja ihanan hiljainen, mutta siinä vasta hiki tulee.

    Katja: Olen huomannut, että mitkään tavarapalkinnot eivät ikävä kyllä toimi yhtä hyvinä tsemppareina kuin se painon putoaminen. Mulla on paha tapa pienestäkin tappiosta heittäytyä ihan hunningolle. Tsemppiä sinne, kyllä me pystytään!

    piilomaja: Mulla alkaa aina hikoaminen kulmakarvoista. Korvat??!! Ei hitto, kun repesin. :D

    VastaaPoista
  5. Työnnettävä, pari vuotta itseä vanhempi toimii kans hyvin kunnon kohottajana! Mulla on itellä painon KOHOTUSprojekti tänä kesänä ja samalla teen miehelle kaikki sapuskat vähähiilihydraattisina ja kevytversioina. Kumma kyllä minä sitten työntelen tuota leikkuria kuitenkin ;) Ei nouse paino sitten vaikka kuinka söisin, kun pitää rehkiä.. Mä siis oon tosissaan alipainonen ja keväällä sairastuminen vei kiloja pahoin. Toivottavasti siellä onnistutaan paremmin kilojen kanssa!

    VastaaPoista
  6. Maikki: Tuo on jännä juttu, ei tule aina mieleen, että ongelma voi olla päinvastainenkin. Ongelma on kuitenkin ihan yhtä itsetuntoa (ja terveyttäkin) riipivä. Meillä Mies on aloittanut kevyemmän ruokavalion ja jotenkin minusta tuntuu, että sitä mukaa, kun hän keventää, minä mässään. Mulla on kastemadon selkäranka itsekurin kanssa...

    Tervetuloa lukijaksi! :)

    VastaaPoista
  7. Et sitten ymmärrä hyvän päälle, kaalilaatikko mitään väristyksiä saa aikaan vaan vain ja ainoastaan ihastunutta maiskutusta!!!

    Jaa jaa, tuossa lomakuvia katsoessani totesin, että kyllä sen selkärangan on nyt löydyttävä ja painonpudotus alkaa samaan aikaan kuin arki. "Aikuisten oikeesti"

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...