maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!


Hyvää joulua!

Tämä tuli niin kovin äkkiä ja yllättäen. Kaikki tarpeellinen on kuitenkin. Nää mun miehet. Ja ruoka.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Työ

Ihana työmaanantai. Energiaa, työpäivän jälkeenkin. Mahtava työfiilis. Työaurinko paistoi koko päivän, vaikka työkäytävä oli työpimeä poistuessani. Minulla on työhuone, työsähköposti, työavaimet, työkahvikuppi, työelämä. Huomenna nyökin asialliset työhuomenet ja syön työmandariineja työkahvitunnilla.  

Olisin voinut laittaa jokaisen lauseen perään huutomerkin, mutta se nyt olisi ollut jo liioittelua.




sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Toistaiseksi levollinen

En ehtinyt kiukuttelemaan mustuudesta ja kurasta. En ehtinyt kiukuttelemaan kaameasta lumimyrskystä. Nyt täytyy äkkiä kiukutella yllättävästä kylmyydestä. -17°C, tuuli 4 m/s. Hyi kuinka kylmää, kiu kiu kiu kiu kiu.

Olen syönyt piparkakkutalon koristeet kolme kertaa. Pitkä rakennusprojekti.

Olen silittänyt vaatteet huomiseksi ja nyppinyt kulmakarvat. Aloitan työt 13 tunnin ja 14 minuutin kuluttua. Olen valinnut työkahvikuppini ja pakannut sen laukkuun todistusten seuraksi. Olo on epätodellisen levollinen. Vakituinen työpaikka. Ensimmäisen kerran elämässäni työsopimuksessa lukee "toistaiseksi". Olkoon se uuden tunnisteen arvoinen asia.

Olen kutsunut ruokavieraita jouluksi, vaikka en ole antanut ajatustakaan menyylle. Sain viriteltyä uudet ulkovalot omenapuuhun. Ostin kulkusia sarviin (tsihihihiii~). Tulee kai se joulu ilman joulukalenteriakin.




~
2010 joulukalenteri: MiETi
2011 joulukalenteri: ME
~

PS. Kaikki myyjäistuotteet menivät kaupaksi. Jok'ikinen hiirikin.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Uusia kokemuksia


Joulu lähestyy. Joulun lähestyminen tarkoittaa raa'an piparitaikinan ja askartelujätteen syömistä. (Kun tarkemmin ajattelen, niin kaikki juhla ja ei-niin-juhlapyhät tarkoittavat minulla syömistä.)

Olen elämäni ensimmäistä kertaa koulun joulumyyjäisiin leipova ja askarteleva äiti. En tiedä yhtään, mikä myyjäisissä myy, mitä siellä ylipäätään myydään tai mihin hintaan. Kuuleman mukaan joululaatikot viedään käsistä. Hämmentävää. Minulla ei ole käynyt mielessäkään ostaa joululaatikoita marraskuussa koulun myyjäisistä. Mjoo. Lauantain jälkeen olen taas paljon viisaampi.

Kokeellisesti ajattelin kantaa korteni kekoon Minnan pähkinähiirillä (näitähän on myyty jo 90-luvulla) ja suklaamuffinsseilla (oho, onpa tuore idea). Jos hiiret eivät myy, kuusessa on tänä vuonna 47 hiirtä. Jos muffinssit eivät myy, tiedän mitä teen seuraavat pari viikkoa.

Kaikessa tässä jouluintoilussani (= harkitsin jo vakavasti jouluvalojen ripustamista) päätin veivata elämäni ensimmäisen piparitaikinan. Kyllä, olen 35, enkä ole koskaan tehnyt itse piparitaikinaa. Nyt tiedän, miksi.

1) Vuorokauden odottelu taikinan tekeytymisessä on ollut aivan liian pitkä aika. 
2) Kotitekoinen taikina on järjettömän hyvää. Siis raakana.
3) Taikina käyttäytyy uunissa täysin holtittomasti. Ei toivoakaan täsmällisistä pipareista. En ehkä kestä tätä.
4) Piparit jäävät melko pehmeiksi. Siis häh?

Kai tässä jotain jouluhässäkkää pitäisi saada aikaan, kun kerran muutkin.
Kävin hakemassa piparkakkutaloa varten turvallisen Sunnuntai-taikinan pakastealtaasta, 2,80 €/kg.     
~
PS. Mahtaviin lumiukkopipareihin törmäsin Pionilaaksosssa. Pallukkana Töllillä on valkoinen toffeepallo ja nenänä pala nallekarkkia.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Kirpparilöytöjä


Olin 20 minuuttia etuajassa. Astelin tiskille tyynen määrätietoisena, kuulin nahkakenkieni (Janita, 4 euroa) naisellisen kopinan puulattialla. Tilasin ja vaihdoin höpönpöpöt baarimikon kanssa. Valitsin pöydän ikkunan vierestä, laskin lasini tarkasti pahviselle lasinaluselle. Asetin laukkuni (Nabo, 3 euroa) viereiselle tuolille ja laukun päälle taittelin villakangastakkini (Concept UK, 6 euroa). Henkäisin syvään. Yksin, kiireettömänä, pubissa.

Suoristin mustan pitkähihaisen t-paitani helman (YourFace, 5 euroa) ja istahdin selaamaan iltapäivälehteä. Suuren ikkunan takana vihmoi vettä ja villi tuuli heitteli tummuneita lehtiä. Mustat farkkuni (Gant, 6 euroa) tuntuivat kosteilta sateessa kävelystä ja kylmä kulaus oluesta nostatti vilunväristyksen. Kaivoin laukustani ruudullisen jakun (S.Oliver, koko housupuku 30 euroa) ja annoin 50% villan tehdä tehtävänsä. Tunsin oloni rennon tyylikkääksi, itsevarmaksi ja ryhdikkääksi.

Nautin hetkestä ja hykertelin edullisuudestani.

torstai 8. marraskuuta 2012

Hulluutta


Reiman tehtaan varaston tyhjennysmyynti. Hulluutta. Hul-luut-ta.

Joskus kuvittelin, että jouluruuhka Nygrenin kalatiskillä on pahinta, mihin ihminen voi joutua, mutta olinpa väärässä. Vaikka olin kuullut hurjia tarinoita villiintyneistä naisista, retki Kankaanpään ultimate-hulluuteen ylitti kaikki kuvitelmani.

Tehdashalli, tuhansittain Reiman tuotteita, 900 ilmoittautunutta kavereineen, neljä kassaa. Tuntui kuin olisin tipahtanut keskelle ihmemaata. En osannut toimia tarpeeksi nopeasti, olin liian hyväntuulinen, enkä edes muistanut lapseni pipan tai rukkasen kokoa. Opettelin kokotaulukot, möyrin muiden mukana mallikappalelaatikoilla, sinkoilin pitkin hanskakasoja, pöyhin hyljättyjen vaatteiden pinot. Kolmen (KOLMEN!) tunnin kassajonotuksen jälkeen tunsin itseni jo ammattilaiseksi. Ensi kerralla ehkä uskaltaudun myös siihen hard core -ryhmään, joka kyttää myyntitilaan tuotavia mallikappaleita veren maku suussa.

Muistilista seuraavalle reissulle
- Ota mukaan 2 kpl Ikean isoa kassia, koska ostoskorina toiminut äitiyspakkauslaatikko on hankala kuljetettava. Kärryjä on vain harvoille onnellisille.
- Unohda käyttäytymistavat. Nopeat käyttävät hitaiden vaatteita ensi talvena.
- Ota mukaan käteista. Käteikassajono on huomattavasti lyhyempi kuin korttimaksujono.
- Varaa aikaa. Älä sovi mitään muuta koko päivälle.
- Opettele lapsesi kaikki koot etukäteen (pää, käsi, jalka, pituus).
- Ota evästä. Pihassa myydään kahvia ja makkaraa, mutta ulkona käyminen verottaa metsästysaikaa.
- Pidä huoli kassistasi/kärrystäsi/laatikostasi. Ihmiset syöksyvät löytöjesi kimppuun, jos erehdyt huolettomasti kääntämään selkäsi.
- Ota kaveri mukaan. Toinen voi jonottaa kassalle ja toinen sinkoilla. Tehokkuus ratkaisee.

Tulipahan säästettyä.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Luurankoja

Piti kirjoittaa, että olen tylsä ja halloween ärsyttää. Kurpitsakrääsät ja noitahatut. En halua viedä kynttilää haudalle eläväksi kuolleeksi pukeutuneena. Minusta veriset kirveet päässä eivät ole hauskoja. Luurangoissa ei ole minun mielestäni mitään hilpeää. Niitä on piiloteltu jo ihan tarpeeksi kauan.

En kirjoittanut ajallaan. Nyt sekin hullutus on jo onnellisesti ohi.

Plärään kuitteja. Yritän muistella 17 vuotta sitten (kääk!) huonosti dokumentoidun, kevyen sukututkimuksen vaiheita. Helvetillinen show isäni päähänpistosta tuo vain paskoja muistoja pintaan. Haluan tietää, mutta en halua muistella. Kaiken lisäksi suku on täynnä puolikkaita, avioeroja, äpäriä, irtolaisia ja muuta epäilyttävää jengiä. Niin ja niitä hulluja asialleen omistautuneita.

Kunnioitan Fransua ja kumppaneita suuresti, mutta hetkeäkään en harkinnut tyttönimeni pitämistä maistraattiin purjehtiessamme. Halleluja, uusi sukunimi antoi mahdollisuuden olla minä, uuden alun. Ilman ärräpäitä. Ikävä kyllä salanimellä liikkuminen ei piilota geeniperimää.



sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Hämmentäviä hetkiä



Ostin innosta väristen kirppikseltä kukkataulun. Kaamean KUKKATAULUN! Voitteko käsittää? Minä en. Kukkataulut kuuluvat samaan "ei ikinä" -kategoriaan pitsiverhojen (ikkunassa) ja pelargonioiden (talvehtimassa) kanssa. Mummoudun, museoidun, muumioidun. Päästäkää nyt, piru vie, minut töihin. Jakut ovat jo ojossa.

Villin viikonlopun kruunuksi Sami Borgia. Väliajalla kahvia ja pullaa.

Huomenna yritän selvittää Pirkan Kirpputorikeskuksen pöytä numero 48:n myyjää. Teimme erään tätini kanssa täysin käsittämättömän ja kylmiä väreitä nostattavan löydön. Voitteko kuvitella, miltä tuntuu löytää pala historiaansa kirppispöydästä 80 sentillä?

torstai 18. lokakuuta 2012

Myyrä ja perhonen

Muikkunen ei osaa vielä uida.

Emme käyneet vauvauinnissa. Kun koko maailma oli kaaoksessa, en voinut kuvitellakaan lähteväni uittamaan pätkää lauantaisin kello 6.30. Pahimmassa tapauksessa bussilla. Tunnin välein vaadittujen  yösyöttöjen jälkeen. Hormoonihöyryissä.  Juu ei. Silti tunnen vieläkin huonommuutta ja ihailen niitä äitejä, jotka siihen pystyvät. Niitä, jotka singahtavat tikkana uimahalleihin ja kylpylöihin ja feisbuukittavat hauskoja sukelluskuvia. 

Myöhemminkin uimahallikäynnit ovat olleet minimissä. Minua ällöttää ajatus allasvedestä: pissaavista mummoista ja papoista, peseytymättömistä ihmisistä, räästä, jalkasienistä, satiaisista ja urbaanilegendoista. Vaatii aikamoista henkistä valmentautumista, että saan tuupattua ajatukseni taka-alalle. Arpaonnikaan ei ole suosinut kaupungin uimakouluvalinnoissa. Joten.
 
Nyt minulla on missio. Tavoitteellinen ja säännönmukainen uintiharjoittelu. Iloisesti leikkien. Nauttien (mjooh).

Olemme käyneet läpi uintiharjoituksia Ylen Lasten uimakoulu -videoiden mukaan. Huomaan jopa puhuvani hallilla samanlailla kuin videoiden uimaope. Tavaan uinnin tavoitetaulukkoa.

Muikkunen myyrä tärisee innosta ja tulosta syntyy. Nyt seikkailemme alkeismerkin ja harrastemerkin välimaastossa. Vaikka oikea potkuasento tuppaa vielä unohtumaan, olen niin ylpeä. Meistä molemmista.

Tänään testasin lastenaltaassa perhosuintia. Mielestäni vedin komeasti, sulavasti kuin merinorsu. Pärskittyäni altaan päähän huomasin, että olen aiheuttanut valtavan hyökyaallon, lastenallas tulvi uhkaavasti pitkin käytäviä ja Muikkunen kiljui "äitiiii, lopetaa". Ensi kerralla kauhon vain rauhallisesti mummorinulia. Mieluiten jossain toisessa uimahallissa.

Minkähän takia uidessa tulee aina aivan kaamea pissihätä?

maanantai 15. lokakuuta 2012

Kukaan ei syönyt juureslastuja


Bileiden jakaminen kahteen eri viikonloppuun oli muistaakseni hyvä idea. Ainakin saan nauttia kaksista rääppiäisistä. Mums mums. Jos tämä syöminen ei lopu, niin se jatkuu.

Jätskiannosten rakentelu sai kymmenen kekkulaa ekstaasiin. Ensin kasattiin upeita luomuksia sateenvarjoineen, hetkeä myöhemmin "aamupuuro-oksennuksia" ja "örkin limaa". Myrkkykarkkileikki oli jättimenestys. Kaksi tuntia meni hujauksessa, ja olin valmis yhtymään kuoroon: "Eiiiii, nyt jo? Eiks vielä vähän, joooookoooo?"


Kukaan ei syönyt juureslastuja, jotka olin kokeeksi laittanut esille.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Blogilapsen syntymäpäivä


Blogilapsen syntymäpäivillä tarjoiltiin blogipopseja, blogivoileipäkakkua, blogimutakakkuja, blogitonta täytekakkua ja vähän rumaa, mutta hyvää juustokakkua. Blogilapsi toivoi huoneensa seinälle komenteja.

Kylmäsavulohikakku oli sairaan hyvää, täytekakku hieman mauton, mutta komia katsella. Ns. valkosuklaapitsi juustokakun päällä näytti vähän kummalliselta ja mutamuffineiden mascarponeen lisäsin kermavaahtoa. Vaahtispupuista on tullut kestohitti.

Rääppiäiset ovat tietysti juhlien kohokohta. Varsinkin jos niitä juhlii yksikseen. Röyh.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Jakkuuntumispiste

Tänään piti taas pukeutua asiallisesti mustiin. Aamuinen hulabaloo vaatehuoneessa oli tajunnan räjäyttävä hetki.

Olen huolissani. Olen saavuttanut jakkuuntumispisteen. Ei riitä paitapusero, ei edes märkä neule. Ilman jakkua olen alaston, hompsuinen teini. Eihän minulle pitänyt käydä näin. Elättelen vielä toivoa, että tämä on jotain 18 päivää yli 35-vuotiaiden oireilua. Pelkään, että minusta on tulossa aikuinen. Jakku-aikuinen. Kohta haaveilen Burberryn ruutuhuivista ja kukonaskeljakusta. Ai kamala.

Viiritin kämpän biletunnelmaan. Sunnuntaina tarjoillaan kahvia naurettavan pienistä kupeista, henkäyksen ohuet kahviliinat ojossa ja hopeat hangattuina. Kai sitä pitää vielä leipoa kuivakakkuja ja kaneliässiä ennen jakkuun pukeutumista. Huoh.

Mä oon vanha.







perjantai 28. syyskuuta 2012

Kodin turvallisuustuotteet


Näinä epävarmuuden aikoina on syytä hankkia kotiin turvallisuustuotteita. Mitä enemmän, sitä turvallisempaa. Tuotevarastoa kannattaa kuitenkin kartuttaa pikku hiljaa, vähän kerrallaan. Näin kustannusvaikutus jakautuu huomaamattomammin tiliotteelle.

- Lajittelurasioita.
Lajittelutarve saattaa tulla milloin tahansa. Oman ja muun perheen turvallisuuden takaamiseksi on älykästä hankkia lajittelurasioita valmiiksi varastoon. Pienien asioiden lajittelu pieniin lokerikkoihin on mielekkäämpää kuin esimerkiksi pyykkien lajittelu. Huom! Lajitteluominaisuus saattaa olla periytyvää: Muikkusella on meneillään Lego-ukkojen osien lajitteluprojekti. 

- Pintakäsittelytuotteita.
Pintakäsittelytuotteita kannattaa varata vaatehuone pullolleen. Ideaa käyttökohteeksi ei tarvi olla. Kunhan on tarvikkeita, JOS idea sattuu tulemaan. Ideoilla on taipumus tulla silloin, kun tuotteita myyvät putiikit ovat kiinni.

Karkkia.
- Erityisesti karkkilakkoa tai huomenna alkavaa laihdutuskuuria harkitsevan turvallisuustuote. Karkkien popsiminen vaikuttaa normaalimmalta kuin paniikinomainen siirapin imeminen suoraan pullosta, fariinisokerin rouskuttelu tai sokerihuurrettujen murojen nuoleskelu. Mutakakkutaikina poistaa tehokkaasti makeannälän, mutta taikinalla on ikävä ominaisuus jäädä roiskeina pitkin naamaa. Jopa kauppareissun ajaksi. Oboy-kaakaojauhe henkeen vedettynä aiheuttaa ikävän yskänkohtauksen.


torstai 20. syyskuuta 2012

Kyytiä romulle

Siivosin sieniä ja mietin syntyjä syviä. Vanhenemista, uutta lukua, maailman menoa. Meditatiivinen hetki, jonka koira keskeytti räyhäämisellään. Ovikello!

- Päivää. Tultiin hakemaan vanhaa romua.
Oho. Ovatpa suorasukaisia miehiä. En mä nyt ihan niin vanha ole.
- Niin, missä ne tarpeettovat ovat?
Vai että tarpeetonkin vielä. Onkohan tämä piilokamera tai joku hilpeä käytännönpila. Vanha ja tarpeeton romu. Just.
- ... Niin, oli tilattu kyyti.
No kunnon kyydit tietysti on aina poikaa. Romullekin.
- Siis olemme Kierrätyskeskuksesta.

- Öh. Ei meillä ole mitään vanhaa romua ja minä olen naimisissa.  

Olivat väärällä ovella. Omaa repliikkiäni olisin voinut miettiä toisenkin kerran. 

torstai 13. syyskuuta 2012

Miss Märkätyöhaastattelupaita


Ajattelin pukeutua siistiin, mustaa neuleeseen ja toimistontätimäiseen puolihameeseen. Naisellinen, itsevarma, raudanluja ammattilainen. Kyllä. Paikka on niin mun!


Hyvin valmistautuvana ihmisenä pesin paidan viimeiseksi illalla ja asettelin sen huolellisesti kylpyhuoneen sähköisen pyyhekuivaimen päälle. Liukas neule oli kuitenkin yön aikana mystisesti luisunut pois patterilta, ja siellä minun freesi lookki oli. Likomärkänä myttynä lattialla, kuorrutettuna muutamalla koirankarvatupsulla. Kuivasin paitaa silitysraudalla, heiluttelin ja päätin ihon lämmön hoitaa loput. On sitä ennenkin kuivateltu farkkuja jalassa. Ohuen, märän neuleen vellaaminen johtaa katastrofaaliseen lopputulokseen. Silmäpako sukkahousuihin ja paniikki on ripsivärillä silmään tökkäämistä vailla.

Vapiseva, hikoileva ja takelteva emmää-tiiä-nainen on taas yhtä työhaastattelua viisaampi. Paitakin on jo kuiva.

Päässä soi "...tää on tosi tarttuva täytebiisi... jos tää jää sun päähäsi soimaan, ota yhteys lääkäriisi tai mee sairaalaan..."

tiistai 11. syyskuuta 2012

Ääni


Kohta kahdeksan vuotta samassa huushollissa pyörimistä tekee levottomaksi. Kaikki ruskeus nyppii. Keittiö nyppii. Lattia nyppii. Lasikuitutapetti nyppii. Sienipiirakkakin nyppii. Sohvakin on ihan kamala. Sitten on vielä se ääni.

Ääni on päivisin lähes huomaamaton, mutta yöllä se räjäyttää tajunnan. Se on sellainen ärsyttävä korkeataajuuksinen vinkuna, jonka lähdettä ei pysty osoittamaan. Pyörin kämpässä kuin koira häntänsä perässä. Tuleeko se päästä, pattereista vai telkkarista? Nypin kodinkoneista johtoja, kuuntelen pää kenallaan. Tökin Miestä: "Kuuletko? Kuuntele. ... Ihan kauhea." Mies pidättää hengitystä ja kuuntelee. Pyörittelee silmiä ja nyökkää varovasti.

Ei tajua.

Ihan selvästi muutoksen aika ääni. Horoskooppikin on suotuisa. "Jos mieleesi siis juolahtaa joku loistava idea niin ei muuta kuin toteuttamaan tukka putkella."

En vain tiedä, mistä aloittaisin.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Kevyttä huttua


Pizza calabrese Töllin tapaan
Pohja
kuten calzonessa


Täyte

tulista tomaattisalsaa (tai tomaattimurskaa, ei ketsuppia, ei tomaattipyrettä)
1 punasipuli hiuksen ohuina renkaina
metwurstirouhetta
150 g mozzarellaa kuutioina (miel. isompina kuin kuvassa)
 

Painele pohja oliiviöljytylle paistinpannulle, lisää tomaattimurska, punasipuli, metukka, mozzarella. Pannu hellalle, anna lämpöä niin, että alkaa tiristä. Hellahoidon jälkeen uuniin reippaaseen 200 asteeseen. Ota pois, kun kuola valuu.


torstai 6. syyskuuta 2012

Rehellisesti

Nytpä sen sanon. Ääneen.

Minulla on blogivitutus. Siinä ei ole sinänsä mitään outoa, vaivaa ilmenee minulla aika ajoin. Tällä kertaa se on erilaista. En ole ärsyyntynyt täydellisistä kodeista ja elämistä, en saa oksennuskohtausta silotelluista vauva-ajoista ja superihmisistä. En edes kadehdi kauniita kuvia ja uskomattomia ideoita. Nykyinen vaivani lähentelee Facebook-vitutusta. "Joo tiiän jo, mä luin Facebookista." Mitäpä sitä yhteyksissä kannattaa enää ollakaan, kun kaiken voi lukea tai näppäränä päätellä Facebookista.

Olen kadottanut henkisen anonymiteettini. Olin kuin peura ajovaloissa, kun tajusin, että joku tuntemani ihminenkin saattaa lukea blogiani. Ja että joku saattaa vieläpä pitää lukemaansa absoluuttisena totuutena. Sanat vetäytyvät kuin ujo kakka, kun jäänkin pohtimaan mitä saan sanoa ja mitä en. Mietin liikaa. Ajattelen vaikeasti.

Olen kirjoittanut itselleni. Olen tehnyt muistikirjaa. Olen ladannut kuvia palatakseni niihin myöhemmin. Tallentaakseni jotain. Siksi kaikki Töllin lähetetyt huomionosoituksetkin tuntuvat kummallisilta velvotteilta. En halua(isi) olla sellainen. En kirjoita jollekulle, en kirjoita yleisölle. Kirjoitan, en ajattele. Jos ajattelen, en kirjoita.

Haluan kirjoittaa siitä, miten Kumman kaa -sarjan eräät jaksot vilisivät takaraivossani viedessäni Muikkusta ensimmäisiin taekwon-do-treeneihin. Haluan kirjoittaa siitä, miten mieleni paloi käydä kumartelemassa kaikissa budosaleissa. Haluan kirjoittaa siitä, miten en osannut vastata Muikkusen kysymyksiin papastaan. Haluan kirjoittaa siitä, kuinka yksinäiseksi tunnen itseni. Haluan kiukutella.

Haluan, mutta joku estää. En halua olla minä. Haluan vain olla se joku, joka täyttää villatolli.blogspot.fiitä.

Olenko nyt sanonut liikaa?

maanantai 3. syyskuuta 2012

Asiaton


Hah. Tuleva joulu on pelastettu. Purkillinen suolasientä ja läjittäin kanttarellia alkukeittoa varten.

Kaamea lentsukaan ei estänyt kätkäläistä, kun se kuuli rouskun huudon. Buranaa ja Duactia naamaan. Metsässä voi rauhassa vetää Mietaan lailla räkä poskella. Se on, kuulkaa, nättiä se.

Mitään asiaahan mulla ei ollut, mutta koska edellisessä postauksessa uhosin kaikista tavoista, niin toivotan tervetulleeksi punatukan ja Hullut teekutsut. Toivotan myös pepitan, Inkan ja Mansardin, Villisillin ja Maiun, Päivin ja kaikki muutkin. Samalla kiitän nöyrimmin post-it-lapusta, jonka sain maailmasta ihanimmasta Voikukkapellosta. Lähetän sen heti eteenpäin Taloon maalle. Pus!

Hah. Mää oon niin nopee. Ja kohtelias. Ja huono lukemaan tunnustukseen liittyviä ohjeita.


Sitä mää vaan taas mietin, että mistä yskä aina tietää, että on yö. Ja sitä, että miten nuo ukot ilmaantuvat jatkuvasti keskelle kulkuväylää. Pah.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...