perjantai 28. syyskuuta 2012

Kodin turvallisuustuotteet


Näinä epävarmuuden aikoina on syytä hankkia kotiin turvallisuustuotteita. Mitä enemmän, sitä turvallisempaa. Tuotevarastoa kannattaa kuitenkin kartuttaa pikku hiljaa, vähän kerrallaan. Näin kustannusvaikutus jakautuu huomaamattomammin tiliotteelle.

- Lajittelurasioita.
Lajittelutarve saattaa tulla milloin tahansa. Oman ja muun perheen turvallisuuden takaamiseksi on älykästä hankkia lajittelurasioita valmiiksi varastoon. Pienien asioiden lajittelu pieniin lokerikkoihin on mielekkäämpää kuin esimerkiksi pyykkien lajittelu. Huom! Lajitteluominaisuus saattaa olla periytyvää: Muikkusella on meneillään Lego-ukkojen osien lajitteluprojekti. 

- Pintakäsittelytuotteita.
Pintakäsittelytuotteita kannattaa varata vaatehuone pullolleen. Ideaa käyttökohteeksi ei tarvi olla. Kunhan on tarvikkeita, JOS idea sattuu tulemaan. Ideoilla on taipumus tulla silloin, kun tuotteita myyvät putiikit ovat kiinni.

Karkkia.
- Erityisesti karkkilakkoa tai huomenna alkavaa laihdutuskuuria harkitsevan turvallisuustuote. Karkkien popsiminen vaikuttaa normaalimmalta kuin paniikinomainen siirapin imeminen suoraan pullosta, fariinisokerin rouskuttelu tai sokerihuurrettujen murojen nuoleskelu. Mutakakkutaikina poistaa tehokkaasti makeannälän, mutta taikinalla on ikävä ominaisuus jäädä roiskeina pitkin naamaa. Jopa kauppareissun ajaksi. Oboy-kaakaojauhe henkeen vedettynä aiheuttaa ikävän yskänkohtauksen.


torstai 20. syyskuuta 2012

Kyytiä romulle

Siivosin sieniä ja mietin syntyjä syviä. Vanhenemista, uutta lukua, maailman menoa. Meditatiivinen hetki, jonka koira keskeytti räyhäämisellään. Ovikello!

- Päivää. Tultiin hakemaan vanhaa romua.
Oho. Ovatpa suorasukaisia miehiä. En mä nyt ihan niin vanha ole.
- Niin, missä ne tarpeettovat ovat?
Vai että tarpeetonkin vielä. Onkohan tämä piilokamera tai joku hilpeä käytännönpila. Vanha ja tarpeeton romu. Just.
- ... Niin, oli tilattu kyyti.
No kunnon kyydit tietysti on aina poikaa. Romullekin.
- Siis olemme Kierrätyskeskuksesta.

- Öh. Ei meillä ole mitään vanhaa romua ja minä olen naimisissa.  

Olivat väärällä ovella. Omaa repliikkiäni olisin voinut miettiä toisenkin kerran. 

torstai 13. syyskuuta 2012

Miss Märkätyöhaastattelupaita


Ajattelin pukeutua siistiin, mustaa neuleeseen ja toimistontätimäiseen puolihameeseen. Naisellinen, itsevarma, raudanluja ammattilainen. Kyllä. Paikka on niin mun!


Hyvin valmistautuvana ihmisenä pesin paidan viimeiseksi illalla ja asettelin sen huolellisesti kylpyhuoneen sähköisen pyyhekuivaimen päälle. Liukas neule oli kuitenkin yön aikana mystisesti luisunut pois patterilta, ja siellä minun freesi lookki oli. Likomärkänä myttynä lattialla, kuorrutettuna muutamalla koirankarvatupsulla. Kuivasin paitaa silitysraudalla, heiluttelin ja päätin ihon lämmön hoitaa loput. On sitä ennenkin kuivateltu farkkuja jalassa. Ohuen, märän neuleen vellaaminen johtaa katastrofaaliseen lopputulokseen. Silmäpako sukkahousuihin ja paniikki on ripsivärillä silmään tökkäämistä vailla.

Vapiseva, hikoileva ja takelteva emmää-tiiä-nainen on taas yhtä työhaastattelua viisaampi. Paitakin on jo kuiva.

Päässä soi "...tää on tosi tarttuva täytebiisi... jos tää jää sun päähäsi soimaan, ota yhteys lääkäriisi tai mee sairaalaan..."

tiistai 11. syyskuuta 2012

Ääni


Kohta kahdeksan vuotta samassa huushollissa pyörimistä tekee levottomaksi. Kaikki ruskeus nyppii. Keittiö nyppii. Lattia nyppii. Lasikuitutapetti nyppii. Sienipiirakkakin nyppii. Sohvakin on ihan kamala. Sitten on vielä se ääni.

Ääni on päivisin lähes huomaamaton, mutta yöllä se räjäyttää tajunnan. Se on sellainen ärsyttävä korkeataajuuksinen vinkuna, jonka lähdettä ei pysty osoittamaan. Pyörin kämpässä kuin koira häntänsä perässä. Tuleeko se päästä, pattereista vai telkkarista? Nypin kodinkoneista johtoja, kuuntelen pää kenallaan. Tökin Miestä: "Kuuletko? Kuuntele. ... Ihan kauhea." Mies pidättää hengitystä ja kuuntelee. Pyörittelee silmiä ja nyökkää varovasti.

Ei tajua.

Ihan selvästi muutoksen aika ääni. Horoskooppikin on suotuisa. "Jos mieleesi siis juolahtaa joku loistava idea niin ei muuta kuin toteuttamaan tukka putkella."

En vain tiedä, mistä aloittaisin.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Kevyttä huttua


Pizza calabrese Töllin tapaan
Pohja
kuten calzonessa


Täyte

tulista tomaattisalsaa (tai tomaattimurskaa, ei ketsuppia, ei tomaattipyrettä)
1 punasipuli hiuksen ohuina renkaina
metwurstirouhetta
150 g mozzarellaa kuutioina (miel. isompina kuin kuvassa)
 

Painele pohja oliiviöljytylle paistinpannulle, lisää tomaattimurska, punasipuli, metukka, mozzarella. Pannu hellalle, anna lämpöä niin, että alkaa tiristä. Hellahoidon jälkeen uuniin reippaaseen 200 asteeseen. Ota pois, kun kuola valuu.


torstai 6. syyskuuta 2012

Rehellisesti

Nytpä sen sanon. Ääneen.

Minulla on blogivitutus. Siinä ei ole sinänsä mitään outoa, vaivaa ilmenee minulla aika ajoin. Tällä kertaa se on erilaista. En ole ärsyyntynyt täydellisistä kodeista ja elämistä, en saa oksennuskohtausta silotelluista vauva-ajoista ja superihmisistä. En edes kadehdi kauniita kuvia ja uskomattomia ideoita. Nykyinen vaivani lähentelee Facebook-vitutusta. "Joo tiiän jo, mä luin Facebookista." Mitäpä sitä yhteyksissä kannattaa enää ollakaan, kun kaiken voi lukea tai näppäränä päätellä Facebookista.

Olen kadottanut henkisen anonymiteettini. Olin kuin peura ajovaloissa, kun tajusin, että joku tuntemani ihminenkin saattaa lukea blogiani. Ja että joku saattaa vieläpä pitää lukemaansa absoluuttisena totuutena. Sanat vetäytyvät kuin ujo kakka, kun jäänkin pohtimaan mitä saan sanoa ja mitä en. Mietin liikaa. Ajattelen vaikeasti.

Olen kirjoittanut itselleni. Olen tehnyt muistikirjaa. Olen ladannut kuvia palatakseni niihin myöhemmin. Tallentaakseni jotain. Siksi kaikki Töllin lähetetyt huomionosoituksetkin tuntuvat kummallisilta velvotteilta. En halua(isi) olla sellainen. En kirjoita jollekulle, en kirjoita yleisölle. Kirjoitan, en ajattele. Jos ajattelen, en kirjoita.

Haluan kirjoittaa siitä, miten Kumman kaa -sarjan eräät jaksot vilisivät takaraivossani viedessäni Muikkusta ensimmäisiin taekwon-do-treeneihin. Haluan kirjoittaa siitä, miten mieleni paloi käydä kumartelemassa kaikissa budosaleissa. Haluan kirjoittaa siitä, miten en osannut vastata Muikkusen kysymyksiin papastaan. Haluan kirjoittaa siitä, kuinka yksinäiseksi tunnen itseni. Haluan kiukutella.

Haluan, mutta joku estää. En halua olla minä. Haluan vain olla se joku, joka täyttää villatolli.blogspot.fiitä.

Olenko nyt sanonut liikaa?

maanantai 3. syyskuuta 2012

Asiaton


Hah. Tuleva joulu on pelastettu. Purkillinen suolasientä ja läjittäin kanttarellia alkukeittoa varten.

Kaamea lentsukaan ei estänyt kätkäläistä, kun se kuuli rouskun huudon. Buranaa ja Duactia naamaan. Metsässä voi rauhassa vetää Mietaan lailla räkä poskella. Se on, kuulkaa, nättiä se.

Mitään asiaahan mulla ei ollut, mutta koska edellisessä postauksessa uhosin kaikista tavoista, niin toivotan tervetulleeksi punatukan ja Hullut teekutsut. Toivotan myös pepitan, Inkan ja Mansardin, Villisillin ja Maiun, Päivin ja kaikki muutkin. Samalla kiitän nöyrimmin post-it-lapusta, jonka sain maailmasta ihanimmasta Voikukkapellosta. Lähetän sen heti eteenpäin Taloon maalle. Pus!

Hah. Mää oon niin nopee. Ja kohtelias. Ja huono lukemaan tunnustukseen liittyviä ohjeita.


Sitä mää vaan taas mietin, että mistä yskä aina tietää, että on yö. Ja sitä, että miten nuo ukot ilmaantuvat jatkuvasti keskelle kulkuväylää. Pah.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...