Metsä on ruutikuiva. Maasta kasvaa ilmakuivattua kanttarellia, ei vilaustakaan tateista tai torvisienistä. Säälittäviä käppäniä. Rymistelin varmat paikkani ja saalis oli nolo. Näin kolme jättimäistä maa-ampiaispesää, jotka joku elukka oli tonkinut. En halua miettiä tarkemmin, mikä elukka oli ollut asialla.
Nyt sitä vettä ja sassiin.
Käsi on Münchenin Deutche Museumista. Etusormi sanoo odottaen "tap, tap". Haluan hullaantua sienistä. Löytämisestä.
Muikkunen marssii huomenna toiselle luokalle. Laitoin keittiön pöydälle viestivihkon. "Punakantisessa on melonia, vihreäkantisessa kurkkuviipaleita. Huomenna täytyy käydä ostamassa sisäkengät. Muista soittaa. Äiti rakastaa sua toooooosi paljon." Viesteissä äiti rakastaa kolmannessa persoonassa.
Mies kirjoittaa isoilla kirjaimilla: "Moro, jäbä! Ota välipalaa."