Vuoden kuudes yöpyminen. Pipaa ja toppavaatetta. Maakellarin (pottermaisesti: se, jonka ovi ei aukea) osittain luhistuneen etukopin purkua, lapiointia, maan tasaamista, raekuuroja, kesäkeittiön paikan etsiskelyä, mässäilyä (jos tämä ei pian lopu, niin se jatkuu), yleistä haahuilua. Sain aikaiseksi kaksi rakkoa vasempaan käteen. Raikkaan ulkoilun jälkeen silmäluomet turposivat uneen kamarin lämmössä. Aamulla oli talvi.
Kellarin seiniltä on maa valunut, vadelmat olivat vallanneet hoodit. Haluaisin peittää kaiken jollain silmänräpäyksessä kasvavalla köynnöksellä ja maanpeittokasvilla, rapata seinän ja maalata oven jollain hilpeällä.
Tänään Mies tuli noukkimaan työvuorojensa välissä vaimonsa, lapsensa ja koiransa tölliltä. Miehellä oli auton perässä kimppu kukkia. Vaimolle. Koska "mökille lähdöstä ei aiheutunut mitään draamaa".
Pah.
Draama tuli vasta siitä, kun tuvassa oli jäniksen kokoinen koppakuoriainen. Tai siitä, kun hämärässä hapuilin kassista yöpaitaa ja käteni osuivat yllättäen johonkin elävään. (Koira oli päättänyt yöpyä kassissa.)
Ihanasti kirjoitettu :)
VastaaPoistaNo ni, tollanen kukkia tuova mies. Minä en ikinä ole saanu. Mutta olenko ikinä ollut kiukkuamatta siirtymien aikaan. Voisi joskus kokeilla.
VastaaPoistaMutta millä saada kaupunkilaiskakara veistämään hirsiä?
PoistaMua pelottaa ruohon kasvu. Noin niinku sivuhuomautuksena, joka ei oikeastaan liity mihinkään. Vielä.
Ihan sama. Hyvä kun otit puheeksi, heti tuli helpotusta vähän. Ei se kauaa kestä se vallan tunne puutarhassa.
Poista