torstai 19. helmikuuta 2015

Bussianalyysi

Aamubussissa on aikaa ajatella. Vaikka hiilidioksidina haihtuneita kiloja on vasta viisi (tarkemmin ottaen 5 kiloa ja 200 grammaa, mutta enhän minä näitä niin seuraa), olen havainnut hämmentäviä muutoksia. Tänä aamuna tein oikein syväanalyysin.

1) Istuessa mahamakkara ei enää taitu vyötärönauhan päälle. Maha tuntuu istuessa melkein suoralta. Pystyn vetämään vatsaa sisään niin, että maha ei kosketa housuja. Hyvin jännittävää.

2) Pienimmissäkin rintaliiveissä voi hengittää ilman, että kylkiluut murskautuvat. Tämä helpottaa aamuisia alusvaatelaatikon tongintoja.

3) Kaula tuntuu ohuemmalta, eikä peruspositiivisessa leuka rintaan -asennossa tule kaksoisleuan aiheuttamaa happivajetta. Pystyn siis paremmin ottamaan vastaan uusia pettymyksiä.

4) Isojen kuoppien jälkeen palaudun nopeammin. Hyytelömäinen tärinä mm. leuan alla jatkuu ehkä useamman sadasosasekunnin vähemmän.

Kirjattakoon myös, että kerran lenkillä tunsin forestgumpmaista juoksufiilistä. Minä vain juoksin. Kunnes lopetin. Toisella kerralla lenkin jälkeen havaitsin selässäni aidon, koko selän mittaisen hikiläikän.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Oli kesä


Kovin kaukaiselta tuntuu vajaa pari viikkoa sitten päättynyt loma. Aamut bussipysäkillä, ylipitkät työpäivät ja kaikki peruskaura pitävät jalat maassa Laina-myrskyssäkin. Vaan olipa se kuitenkin lomaa. Tuntikaupalla uintia ja lämmöntalteenottoa. Reissukavereina oli minun ystäväni ja Muikkusen ystävä, joten ohjelmatoimistokin sai lomailla. Melkomoista. En edes tylsistynyt aurinkotuoliin. Ainoa haittapuoli lomailussa oli se, että näytin hetkellisesti Kaarle XVI Kustaan siskolta. Teneriffa tarjosi siis parastaan.

Laihdutuskuurikin oli luonnollisesti lomalla. Toteutuneeseen herkutteluun nähden +700 grammaa on suoranainen ihme. Kaikkeahan pitää maistaa.

PS. Viikko sitten ostin susiruman lenkkiasun. Tavoitteena on vielä tänä keväänä juosta hölkätä Lukonmäki ylös kuolematta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...